perjantai 19. helmikuuta 2016

Matkatoverimme kirjailijan polulla, osa 11.


Timo Malmi: Ikoni on tie kirjailijaksi

Aloitin Viita-akatemian innostuneena saman vuonna, kun Václav Havel ja Bill Clinton  vannoivat virkavalansa. Minä halusin eroon siihenastisesta virastani ja asetuin Mältinrannan pyöreässä pöydässä mahdollisimman lähelle opettajaani Kullervo Järvistä, joka itse oli kirjallisuus, jossa halusin olla mukana. Kullervon kuva on yhä työhuoneeni seinällä.

Kullervon ansiosta kotisivuillani lukee: ”T. M. on tamperelainen kirjailija, runoilija, kääntäjä, historiantutkija, tietokirjailija ja kotiseutumies. Malmin työtä yhdistäviä teemoja ovat rakkaus, kaipaus ja sota.”

Pirkanmaan kirjoituskilpailun runosarjan voittanutta sikermää kirjoittaessani oivalsin, että tunneroihulla ei kannata paperia polttaa, vaan sijoittaa hyvin puhalletut hiillokset rakenteeseen, jonka avulla lukija pääsee mukaan.

Timo Malmi (vas.) ohjaa runokirjaansa Tuulensuu, minä rakastan sinua perustuvaa näytelmäänsä Raatihuoneen portailla. Sointu Lanki näytteli äitiä, joka etsi ruumiskasasta tytärtään. Esityksen musiikista vastasi Veli Kotkaslahti. T.M. esitti Tampereen miliisipäällikkö Kalle Kaiharia.

Runon hiominen on suunnittelua ja nostamista yleiselle tasolle. Näin torjutaan kritiikki: ”Ei kanna yksityisyyttä pidemmälle.”

Viitapiirin tärkein anti oli myös sen perustajan Kullervon mielestä se, että rumilla ankanpoikasilla on mahdollisuus nähdä toisensa ja valita akatemian jälkeiset hovikriitikot.

Jos ei ole ystäviä, on ystävystyttävä niiden kanssa, joita sinulla on. Tämä puolalainen sananlasku voisi olla Viitapiirin motto. Ja toinen Kari Aronpuron Kiinan ja Rääkkylän runot. Sanoja ja niistä jonoja syntyy matkustamalla.

Viitapiiriläisten kanssa olen käynyt Tallinnassa, Pariisissa, Ateenassa. Jumalten asuinsija Olympon vuori on nähty yhdessä, Normandian maihinnousu, Liettuan kirjailijaliiton kesämaja ja Tammisaaren saariston parhaat ahvenpaikat.

Kalevala ja Vänrikki Stoolin tarinat ovat ne huonomaineiset kirjat, joista olen nauttinut ja niiden läpi jopa kertonut omia ajatuksiani. Saman sarjan ykkönen on kyllä Raamattu. Siellä on kaikki, niin kuin me Hollywoodin miehet tiedämme.

Musta on suosikkivärini. Sen olen myös siepannut Kullervo Järviseltä. Häneltä opin myös pukeutumisesta ja juomisesta. Yhteinen suosikkimme on Olvi IV –olut.

Viisaat sanani hänelle, joka haaveilee kirjailijan urasta: ”Ripusta kirjailijaidolisi kuva työtilasi seinään.”  Anton Tshehov on katsellut minua neljäkymmentä vuotta. Hänen silmistään voi lukea, että näytelmäni on jo melkein valmis, vaikka vasta on kirjoitettuna jäsenanomus Näytelmäkirjailijaliittoon.

*                                                               *                                                           *

Kirjailijan polku Sampolan kirjastossa lauantaina kello 13.00.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti